Kodinvaihtoloma ei pääty kotiin paluuseen. Loma on täyttänyt tehtävänsä parhaiten silloin, kun siihen liittyvät kokemukset alkavat tekeytyä voimaksi jokapäiväiseen elämään.
15 päivää Barcelonassa, suurkaupungin sykkeessä sai aikaan tässä vaiheessa ainakin seuraavat ajatukset.
Ihminen on uskomattoman sopeutuvainen. Kun pari miljoonaa ihmistä asettuu asumaan muutaman kymmenen neliökilometrin alueelle, yhteistyö on haasteellista. Barcelonan historia kertoo, kuinka ihminen on vuosisatojen kuluessa löytänyt toimivia ratkaisuja.
Kulttuurit ovat oikeasti erilaisia, mutta se ei estä kulttuurien aitoa keskinäistä suvaitsemista ja yhdenvertaisuuden kokemista. Barcelona on pysyvästi todella monikulttuurinen kaupunki. Turistit liikkuvat ympärivuotisesti ja maahanmuuttajataustaiset asukkaat kohtaavat toisensa jokapäiväisessä elämässä.
Lyhytkin oleskelu Barcelonassa voi lisätä edellmainittuja oppimiskokemuksia.
Sunnuntaina ennen seuraavan päivän paluuta teimme muutaman tunnin kaupunkikierroksen vanhassa kaupungissa. Osallistuimme messuun Santa Maria de Pi:ssä. Osasimme jo väistää pahimmat turistiruuhkat ja palasimme hyvillä mielin kotiin laittamaan päivällistä.
Vielä illalla oli pakko käydä rannalla. Oli melkein täysikuun aika ja punertavana se nousi pilvettömälle taivaalle pimeässä sykkivän Bogatell-rannan ylle.
Tarragona on pieni kaupunki Välimeren rannikolla 100 km Barcelonasta etelään. Paikka tunnetaan ainakin kahdesta asiasta: vanhoista roomalaisajan raunioista ja huvipuistosta, jonka nimi on Port Aventura.
Vanhat rauniot ovat aina kiinnostavia, mutta vielä enemmän suurinta osaa perhettämme kiinnosti Port Aventura, jossa päivälipulla sai nautiskella huvielämästa klo 24 saakka. Rauniot jäivät näkemättä. Ehkä sitten seuraavalla reissulla.
Port Aventura jäi mieleeni siitä, että siellä oli panostettu joidenkin kulttuuripiirien esittelyyn. Huvilaitteet oli ryhmitelty esimerkiksi siten, että lohikäärmekieputin oli kiinalaisessa osassa ja Kon Tiki -laiva Karibian meren kulttuuria esittelevässä osassa. Toiminnallisesti ja visuaalisesti puisto on toteutettu hyvin. Siksi siellä voivat aikuisetkin viihtyä. Tässä kolme minuuttia kestävä toimintavideo huvielämästä kieputtimien maailmassa.
Port Aventura on avattu vuonna 1995
Barcelona on Antoni Gaudin kaupunki
Gaudi on modernin suunnittelun mestari. Barcelonassa on lukuisia Gaudin mestariteoksia. Tunnetuimmat ovat Sakrada Familia ja Güellin puisto sekä muutamat muusta rakennuskannasta erottuvat kerrostalot.
Gaudin puistoksi kutsuttu Park Güell on Antoni Gaudin suunnittelema - alunperin siitä oli tarkoitus tulla puistomainen asuinalue. Sittemmin maat tulivat kaupungin omistukseen ja puisto rauhoitettiin nähtävyydeksi.
Antoni Gaudin luomuksista useat ovat unescon maailmanperintöluettelossa. Niin myös tämä puisto.
Puistossa on nykyisin sisäänpääsymaksullinen monumentaalialue ja sitä ympäröivä puistoalue, johon ei tarvita pääsylippua. Monumentaalialueelle otetaan turisteja 400 puolen tunnin välein.
Puiston korkeimmalta kohdalta, n. 200 m merenpinnasta, on upeat näköalat kaupungin keskustaan.
Sagrada Familiaa on ryhdytty rakentamaan jo v. 1882
Guellin puiston yksityiskohdat ovat luonnon kivistä aseteltuja.
Sagrada Familia kohoaa yhä korkeammalle.
Yksi maailmanperintökohteeksi luetteloiduista Gaudin rakennuksista.
Tarkoituksenamme oli autoilla Pyreneiden vuoriston toiselle puolelle Andorran kautta ja käväistä Carcassonnessa Etelä-Ranskassa. Lasten vaatimuksesta emme sitten tehneet näin pitää matkaa vaan palasimme yhden yön jälkeen Andorrasta takaisin Barcelonaan. Tässä reittimme.
Automatkan pituudeksi tuli yhteensä 456 km. Suurin osa matkasta tehtiin valtateitä ja tunneleita väistäen välillä hyvinkin haastavia tieosuuksia pitkin.
Tämän blogin lopussa on 15 minuuttia kestävä autokameralla kuvattu video, jossa on automatkan vaiheita hieman selostettuna. Mutta sitä ennen muutama sana Andorrasta.
Andorran historiasta jää ensilukemalla mieleen naapurimaiden ruhtinaat, piispat ja kreivit, jotka neuvottelivat milloin mistäkin syystä näille vuoristoalueen asukkaille erityisoikeuksia. Andorran ruhtinaskunnan itsenäistymisvuotena pidetään vuotta 1278.
Andorra on erikoinen maa mielestäni kolmesta syystä. 1) Se on väestöltään ja pinta-alaltaan kovin pieni. Siellä on vähemmän asukkaita kuin Kuopiossa ja se on alle puolet Kuopion pinta-alasta. 2) Se on hallintomuodoltaan ruhtinaskunta, jollaisia maailmassa on tällä hetkellä itsenäisenä neljä. 3) Se on veroparatiisi eli tax-free maa.
Viimeksi mainittu näkyy ja tuntuu Andorran jokapäiväisessä elämässä. Koimme sen vuorokauden mittaisella vierailullamme. Pääkaupunki Andorra la Vella koostui muutaman kilometrin mittaiseen vuorten ympäröimään laaksoon ahdetuista kauppakaduista ja -keskuksista, jotka olivat täynnä verovapaita ostoksia tekeviä ihmisiä.
Yövyimme Ranskan rajalla sijaitsevassa Pas de la Casa-nimisessä hiihtokeskus/kauppakeskus-kylässä. Näin kesäaikaan kylän kymmenet hotellit olivat yöaikana kovin aution oloisia. Aamulla kun heräilimme, kylä heräsi eloon.
Ranskan puolelta virtasi jatkuvana jonona ostoksille kylään saapuvia päiväkävijöitä. Kylän supermercatot tyhjenivät tupakasta ja alkoholijuomista ym. verovapaudesta hyötyvistä tuotteista. Varhain aamulla ennen asiakkaita paikalle saapuneet rekka-autot tuskin ehtivät tyhjentää ruumansa kauppojen hyllyille.
En oikein osaa sanoa, kuinka veroparatiisi-asiaan pitäisi suhtautua. Joka tapauksessa maasta pinnallisen vierailun perusteella päällimäiseksi jäi "ruotsinlaiva"-tunne.
Syvällisempi tutkailu voisi avata sisääntuloväylälle kylttiin kirjoitettua slogania "Andorra-naturlandia". Niin kaunista ja jylhää on vuristoluonto.
Andorra la Vella - Andorran pääkaupunki
Kaupunki Pyreneiden kainalossa.
Andorra la Vella
Laskettelurinteet. Pas de la Casa-kylä yli 2000 metriä merenpinnasta. Laskettelurinteitä on noin 100 km. Korkein huippu alueella on Pic d'Envalira (2,827 m. merenpinnasta. Korkein laskettelupiste on 2640 m korkeudessa.
Pas de la Casa. Hiihtokeskus ja kirkko, jossa jouluvalot vielä heinäkuussa.
Andorran pinta-alasta vain noin 2% on viljelykelpoista.
Pätkä reitillemme osunutta Espanjan puoleisen Pyreneiden akseliksi kutsuttua tietä N-260
Tasapainoilua vuoristotiellä
N-260 kiemurtelee tämän laakson pohjoispuolen rinteellä.
N-260 on pääsääntöisesti hyvässä kunnossa.
N-260 on motoristien suosima retkeilyreitti.
Poliisit selvittävät äskettäin saattunutta kolaria, jossa ilmeisesti moottoripyörä ja auto ovat kohdanneet.
Pyreneiden korkeuksissa on karut kasvuolosuhteet.
Tämä video on autokameralla kuvattu kooste matkan vaiheista.
Kapeat kujat sykähdyttävät. Ciutat Vella sykkii keskiaikaista arkkitehtuuria. Jokaisella kujalla on oma persoonallinen ilmeensä.
Barcelonan vanhan kaupungin ydin on El Gòtic, josta löytyvät aidosti keskiaikaiset rakennukset.
Viivasuorat rantaan kohdistuvien kivirakennusten reunustamat kujat kiinnittävät huomion Barcelonetassa, jossa kalaravintolat houkuttelevat turisteja meren antimilla.
Sant Pere ja Santa Caterina i la Ribera liittyvät kiinteästi El Gòticiin. Näiltä alueilta löytyvät 1300-luvulta lähtöisin olevat kirkot.
Käyntikohteisiin vanhassa kaupungissa kuuluu ehdottomasti myös El Raval, josta matkaoppaasta sanotaan seuraavaa: "Alue on aina ollut arveluttava, jopa
slummimainen asuinpaikka, mutta 1990-luvulle tultaessa se siistittiin ja
nykyään siellä sijaitsee paljon hyviä kauppoja, jotka tunnetusti myyvät
kaupungin parhaan valikoiman retro-vaatteita, kuten myös käytettyjä
vaatteita ja halpoja vaatteita."
Kaikkialla maailmassa satamakaupungeissa merimiehet ovat tuhlanneet maallisiin iloihin palkkarahansa lähellä satamaa olevissa kortteleissa. Aikoinaan Barcelona oli Euroopan tärkeimpiä satamakaupunkeja. Ei siis ihme, että satamakortteleista mudostunut kaupunginosa sai nimen El Raval, joka tarkoitti aikoinaan syntiä.
Underground ja monikulttuurisuus kukoistavat El Ravalissa. Wikipedian mukaan kaupunginosan 50 000 asukkaasta n.48 % maahanmuuttajataustaisia. Lyhyen vierailun aikana juttelen romanialaisen autoilijan kanssa ja leikkautan hiukseni pakistanilaisella parturilla.
El Ravalissa poikkeamme Sant Agustan kirkkoon, jossa parhaillaan jaetaan diakonista ruoka-apua. Kirkko on 1700-luvulta.
Vanhan kaupungin tunnetuin katu on La Rambla - puistokatu, jonka keskikaistalla on vieri vieressä myyntikojuja. Kojujen välitse soljuu tuhansia turisteja tunnissa. Valtaisasta massasta monet poikkeavat vanhankaupungin kujille. Moni ei kuitenkaan näe vaivaa. Tarjontaa on aivan liikaa.
Kujat kutsuvat kulkijoita.
Santa Maria del Mar on yksi aidosti keskiaikaisita rakennuksista.
Varhainen turisti ja Santa Maria del Mar
Muistomerkki.
Muistomerkin nokassa palaa tuli
Santa Maria del Mar on aikojen saatossa ympäröitynyt rakennuksilla.
Valoa pääsee kujille sen verran, että kasvit viihtyvät parvekkeilla.
Lepopaikka.
Amerikkalaisen pop-taiteilijan teos Barselonan pää. Olympialaisiin 1992 valmistunut teos painaa 90 tonnia ja on päällystetty mosaiikkilaatoilla.Taiteilija sai teokseensa vaikutteet Gaudilta ja Picassolta.
Pätkä keskiaikaista Barcelonan kaupungin muuria.
Sant Paun luostarikirkossa.
El Ravalissa sijaitsevan Sant Paun lustarin perustajaksi mainitaan Guigre Borrell I.
La Barcelonetan huoliteltu ulkoasu rannalta päin katsottuna.
Vanhan kaupungin kondiittorit loihtivat suussasulavia herkkuja.
La Rambla halkaiseen vanhankaupungin lähes kolemn kilometrin matkalta rannasta Catalonya-aukiolle saakka.
Keskiaikaista Goottilaista arkkitehtuuria. Place del Rei ja katedraali.
Tätä parturia suosittelen mielelläni.
Vanhan kaupungin kujilla käveltävää ja katseltavaa on moneksi päiväksi. Barcelona on myös mainio pyöräilykaupunki. Metrolla ja bussilla pääsee pidempiä matkoja. Me valitsimme mieluiten bussin, koska sen ikkunasta näkee enemmän kuin metrotunneleissa metron ikkunoista.
